Työnohjaan sosiaali- ja terveysalalla lasten, nuorten ja perheiden hoidollisen ja terapiatyön parissa toimivia ammattilaisia (psykologit, sosiaalityöntekijät, sairaanhoitajat, psykiatriset toimintaterapeutit, lääkärit, lasten- ja nuortenpsykiatrit, sijaisvanhemmat) ja työryhmiä ja tiimejä (perheneuvolat, lasten- ja nuortenpsykiatria, mielenterveysyksiköt, oppilashuolto, lastensuojelu, sijaishuolto). Työnohjaan myös (kognitiivisia) psykoterapeutteja, jotka tekevät aikuisten psykoterapiaa. Varhaiskasvatuksen ja opetustoimen työntekijöiden (esim. erityisopettajat, pienryhmät) työnohjaus on myös mahdollista.
Työnohjauksessa olevaa tuetaan hänen tavoitteidensa mukaisesti auttamaan omia asiakkaitaan ja/tai potilaitaan, mutta myös työntekijän tai tiimin ammatillinen kehitys ja haasteet yksilönä ja työyhteisössä voivat olla tavoitteena. Työnohjaus voi liittyä myös jonkin menetelmällisen työtavan soveltamiseen, vaikkapa Tf-cbt. Käytän työnohjauksessa kaikkea tietotaitoani ja kliinistä kokemustani, jota olen omaksunut sekä psykologina että psykoterapeuttina ja yhteistyössä eri verkostojen kanssa. Työnohjauksessa voidaan saada ymmärrystä ja keinoja kognitiivisia ja skeematerapeuttisia menetelmiä käyttämällä, vaikkapa tutkien omia uskomuksia tai skeemoja, jotka aktivoituvat tietyissä työtilanteissa tai työryhmässä.
Olen perehtynyt kouluttajakoulutuksen lopputyössäni myötätuntouupumuksen (compassion fatigue, CF) ja sijaistraumatisoitumisen (vicarious traumatization, VT) kehittymiseen. Haasteellisessa hoito- tai traumatyössä ne ovat luonnollisia työhön liittyviä riskitekijöitä ja seurausta mm. empaattisesta liittymisestä ja peilauksesta (myös kehollisesti ja peilisolujärjestelmän kautta) ja vastuun- ja sitoutuneisuudentunteesta. Työnohjauksessa voidaan tutkia yhdessä, miten cf tai vt ilmenevät (esim. intruusiot, turvattomuus, ylivireys, turtuminen) ja miten ne ovat työn kautta kehittyneet. Niiden ehkäisyssä tai sijaistraumatisoitumisen synnyttyä tarvitaan myös työyksikön rakenteita ja tukea. Työssä jaksaminen ja ammatillinen kehittyminen tarvitsevat ”professional greenhouse” olosuhteita (kuten yhteisöllisyys, sosiaalinen tuki ja huumori, sopiva työkuorma, terveet pakokeinot, tilaa reflektiolle). Traumatyön tiedetään tuottavan myös oman arvomaailman kirkastumista, elämän kunnioittamista, myötätunnon ja nöyryyden lisääntymistä, ei suinkaan vain negatiivisia vaikutuksia.